KASVISKUITUJEN TÄRKEÄ MERKITYS USEIDEN SAIRAUKSIEN EHKÄISYSSÄ

 
 

Kuidut ovat kasvisruoan sulamaton osa ja sen pääasialliset lähteet ovat kokojyvävilja, palkokasvit, hedelmät ja vihannekset. Niiden osuus teollistuneiden länsimaiden ravinnnossa on jatkuvasti vähentynyt viimeisten 40 vuoden aikana ravintotottumuksissa tapahtuneiden muutosten myötä. Sensijaan niiden lisääntyvä käyttö on enemmän kuin suojaavaa, siinä määrin huomattavasti ne vähentävät sairauksia kuten suolistosyöpiä, verisuonisairauksia, verisuonten kalkkeutumista, peräpukamia, ummetusta jne.

Arvioidaan, että jokainen eurooppalainen keskimäärin kuluttaa kasviskuituja vajaa 20 grammaa päivässä kansainvälisten terveyssuositusten ollessa noin 35 grammaa kuituja päivässä. Vertailun vuoksi sanottakoon, että useissa Afrikan perinteistä runsaasti kasvis- ja kokojyväviljaruokia syövissä maissa kuitumäärä on 130 - 150 grammaa henkilöä kohti päivässä. Englantilaisen lääkäri Dennis Burkitt`in mukaan kasviskuitujen runsaus ravinnossa selittää afrikkalaisheimojen keskuudessa esiintyvän erittäin vähäisen seuraavien sairauksien määrän: Suolistosyövät, umpipussitauti, verisuonitaudit, peräpukamat, ummetus, verisuonten kalkkeutuminen, diabetes, suonikohjut, ateroskleroosi, infarktit jne. Nämä edellämainitut sairaudet ovat pääasialliset syyt teollisuusmaiden ihmisten pahoinvointiin ja kuolemiin.

ERI KUITUTYYPIT
Yhdessä kasviskuidut, joita yleensä kutsutaan kuiduiksi, todellisuudessa muodostuvat vaihtelevissa suhteissa selluloosasta, hemiselluloosasta, ligniineistä, pektiineistä ja tärkkelyksestä. Muuttamalla eri komponenttien osuutta muuttuvat myöskin näiden kuitujen kemiallis-fyysiset vaikutukset elimistön toimintaan. Näiden kuitujen vesiliukoisuuden pohjalta voidaan esimerkiksi erottaa vesiliukoiset ja liukenemattomat kuidut.

Vesiliukoiset kuidut imevät ruoansulatuselimistössä suuria määriä vettä ja nesteet muodostavat oikeanlaisen hyytelömäisen massan. Etenkin kaurahiutaleet, palkokasvit, omenat ja sitrushedelmät sisältävät vesiliukoista kuitua. Ne lisäävät ruoan tilavuutta, saaden aikaan ennenaikaisesti kylläisyyden tunteen ja hidastavat näiden ravintoaineiden imeytymistä ruoansulatuskanavassa. Tämän niille tyypillisen piirteen vuoksi ne kykenevät säätelemään veren glukoositasoa ja veren kolesterolipitoisuutta ja myötävaikuttavat siten sokeritaudin ja verisuonisairauksien ehkäisyssä ja hoidossa.

Veteen liukenemattomat kuidut turpoavat vähemmän ja menevät ruoansulatuskanavan läpi aina peräsuoleen asti muuttumattomina. Tyypillinen on ennenkaikkea vehnänlese (jota on runsaasti kokojyväjauhoista tehdyissä leivissä ja itsetehdyissä kokojyvävehnäpuuroissa), mutta veteen liukenemattomia kuituja on myös palkokasveissa, hedelmissä ja vihanneksissa. Ne siirtävät ruoan nopeammin ruoansulatuskanavan läpi lisäämällä ulosteen painoa ja tilavuutta ja vähentävät sen kiinteyttä. Tämän seurauksena ne ovat erityisen hyödyllisiä ummetuksen hoidossa, umpipussitaudin ehkäisyssä ja peräpukamien hoidossa.

Kuidut estävät suoliston sairauksia nopeuttamalla ulosteen läpimenoaikaa. Erään Afrikassa toteutetun tutkimuksen mukaan ruoan läpimenoaika suusta peräsuoleen on runsaskuituista ravintoa syövillä afrikkalaisheimoilla neljä kertaa nopeampi kuin vastaava tilanne englantilaistutkimuksessa tyypillistä englantilaista ruokaa syövällä väestöllä. Nyttemmin on todettu ravinnon kasviskuitujen hyödyttävän kaikkia, jotka kärsivät ummetuksesta, umpipussitaudista, paksusuolen tulehduksesta, peräpukamista jne.

Kuidut estävät kasvaimien muodostumista
Runsaskuituinen ruokavalio muuttaa suolistobakteeriston kokoonpanoa ja täten myös ulosteen sisältöä. Muutamat ravintoaineet, jotka voivat toimia tehokkaina syöpää aiheuttavina aineina, huuhtoutuvat suurelta osin ulostemassaan. Sitäpaitsi kuidut sitovat itseensä ja estävät vaarallisten kemiallisten aineiden imeytymistä (elintarvikkeissa olevien tai ruoansulatuksessa muodostuvien) ja näinollen palauttaessaan nopeammin ruoansulatustähteet kohti peräaukkoa vähentävät vaarallisten ja myrkyllisten aineiden kosketusmahdollisuutta ja -aikaa suoliston seinämiin. Lopuksi, kuidut vähentävät rasvojen ja kolesterolin imeytymistä. Kaikista näistä syistä johtuen runsaskuituinen ruokavalio toimii tehokkaana suojana kasvaimien, erityisesti suolistoperäisten kasvaimien, kehittymistä vastaan.

Kuidut vähentävät rasvojen imeytymistä
Liiallinen rasvojen mukanaolo ruokavaliossa yhdistetään usein lukuisiin patologisiin esiintymiin, sydäninfarkteihin, diabetekseen, verenpainetautiin, verisuonten ahtaumiin ja tukoksiin ja lopulta kasvaimien muodostumiseen. Toisaalta rasvojen imeytymisen vähentämistä suolistosta ei ole helppo saavuttaa. Kasviskuidut voivat antaa huomattavan avun tähän suuntaan. Parhaan tehon tässä suhteessa voi aikaansaada lisäämällä vesiliukoisten kuitujen kulutusta (kuten pektiinit), joita voi löytää runsaasti hedelmistä. Erinomaisia tuloksia voi saada yhdistämällä pektiinejä myöskin pavuista, porkkanoista ja kaurahiutaleista saataviin kuituihin.

Kuidut auttavat painon kurissapitämiseen
Paitsi että kasviskuidut vähentävät enemmän tai vähemmän vakavia sairauksia, ne kykenevät auttamaan suhteellisen helposti säilyttämään ruumiin painon hyväksyttävissä rajoissa. Lihavuus ei ole vain esteettinen ongelma. Se on sitä itseasiassa meidän yhteiskunnassamme ja tällä hetkellä, mutta toisissa kulttuuri- ja sosiaaliyhteyksissä lihavuus on pikemminkin tavoittelemisen arvoinen kohde, esimerkiksi hyvinvoinnin ja rikkauden osoittamiseksi. Päinvastoin lihavuus on ennenkaikkea sosiaalinen ongelma, kun ajatellaan, että ylipaino yhdistyy moniin patologisiin sairauksiin, kuten diabetes, ateroskleroosi, korkea verenpaine, verisuonitaudit, kasvaimet.

Laihdutusruoat, joista säännöllisesti kirjoitetaan eri lehdissä ja puhutaan kaikissa tiedotusvälineissä, ovat huonoja ja tuottavat vain pelkkiä lupauksia. Saavutettu laihtuminen kaikenkaikkiaan on suurta liioittelua tilapäisistä tapauksista, jolloin ei suoraan sanota minkä ajan kuluessa ruokavalion muutoksesta paino on jälleen saavuttanut tai ylittänyt uudelleen aloituspainon. Painon pudottaminen hitaammin, ja ennenkaikkea pysyvään tulokseen pyrittäessä, onnistuu parhaiten lisäämällä runsaskuituisen ravinnon kulutusta. Nämä kuidut todellakin ovat vähemmän kaloripitoisia, koska kuidut eivät sitoudu elimistöön. Sitäpaitsi - kuten edellä kerrottu - kuiduilla on suuri kyky sitoa vettä itseensä ja siten pettää vatsaa aikaansaamalla ennenaikaisesti kylläisyyden tunne. Sen lisäksi kuidut nopeuttavat ruoan siirtymistä suolistoon, lyhentäen siten ruoansulatusaikaa ja myöskin ravinnon imeytymisaikaa. Lopulta kuidut sitovat osittain rasvoja ja proteiineja rajoittaen näin elimistöä käyttämästä näitä aineita (ja niiden kaloreita).

Kuinka saada runsaskuituista ruokaa
Kasviskuitujen määrän lisäämistä ruokavalioon oleellisella tavalla ei voi rajoittaa pelkästään runsaampaan hedelmien ja vihannesten kulutukseen. Nämä ravintoaineet, vaikka ovatkin korvaamattomia oikean ravitsemuksen kannalta, sisältävät kaikenkaikkiaan suhteellisen vaatimattoman määrän kuituja verrattuna kokojyväviljoista, pavuista ja öljykasvien siemenistä (pähkinät) saatavaan. Runsaskuituiselle ruokavaliolle on tunnusomaista vähäinen eläinperäisten proteiinien kulutus (liha, kala, kananmuna ja juusto), jokapäiväinen tuoreiden hedelmien ja vihannesten käyttö, mutta ennenkaikkea säännöllinen kokojyväjauhoista tehdyn leivän, puurojen, pastojen, riisin ja muiden täysjyväviljaruokien kulutus täydentämällä niitä aika ajoin joillakin palkokasviannoksilla. Viljakuidun on todettu todennäköisemmin estävän tiettyjä tauteja kuin saman määrän hedelmistä ja vihanneksista saatua kuitua. Toisaalta saman kuitumäärän saanti hedelmistä ja vihanneksista kuin pienestäkin määrästä viljaa on jokseenkin mahdotonta. Hedelmien ja vihannesten suuri vesipitoisuus aiheuttaa sen, että niitä pitää syödä todella ahmimalla saadakseen saman määrän kuitua kuin esim. pienestä määrästä kokojyväjauhoa tehtyä puuroa tai muutamasta kokojyväleipäpalasta. Ero on valtava ja ahmiminen aiheuttaa tunnetusti turvotusta.

Milloin kuituja saa riittävästi?
Kuidun kenties tärkein tehtävä paksusuolessa on sen kyky pitää siellä vettä hyytelömäisessä muodossa, jolloin suolen sisällöstä ei imeydy vettä liiaksi verenkiertoon. Jos kuitua ei ole riittävästi, liian paljon vettä poistuu suolesta, joten ulosteesta tulee kovaa ja sen määrä pienenee. Kuidun vedensitomiskyky varmistaa, että suolen sisältö pysyy tilavuudeltaan suurena ja laadultaan pehmeänä. Ihminen saa ravinnostaan kuitua riittävästi vasta sitten, kun kykenee ponnistelematta saamaan aikaiseksi pehmeää ulostetta. Kuidun ja etenkin viljakuidun puute on tärkein yksittäinen syy ummetukseen ja kuidun palauttaminen ruokavalioon on tärkein ja tehokkain keino vastustaa ummetusta. Ulostuslääkkeitä ei juuri tarvittaisi, jos kuituja syötäisiin tarpeeksi. Ulostuslääkkeiden ei todellakaan tulisi kuulua normaalin työikäisen, työkykyisen tarpeisiin. Vatsan tulee toimia muutenkin. Samalla hoituvat luonnollisella tavalla muutkin vähäkuituisesta ravinnosta johtuneet n.s. elintaso- tai elämäntapasairaudet, esim. peräpukamat, kun ei tarvitse "suoli pitkänä" punnertaa.

Terve, toimiva, puhdas suolisto vaikuttaa lähes kaikkiin e.m. sairauksiin, koska terve suolisto ja suolistobakteeristo lisää tiettyjen vitamiinien imeytymistä, jopa tuottaa niitä jossain määrin itse. Samoin monien muiden elimistön omien toimintojen kyky paranee. Esim elimistön oma sokerintuotanto lisääntyy. Ei esim. tarvitse lisätä sokeria kahvikuppiin niin kuin aikaisemmin, koska se tuntuu muutenkin makealta. Nälkä, etenkin makean ja tupakan nälkä, ovat osittain kivennäisainepuutteita ja kun tasapaino on saavutettu, ei tee enää mieli k.o. tuotteita samoin kuin aikaisemmin. Valkoisen jauhon antamat tyhjät kalorit eivät voi viedä nälkää samalla tavoin kuin tuoreesta kokojyväjauhosta tehdyistä leivistä tai puuroista saatavat vitamiinit, kivennäisaineet ja hivenaineet, jotka ovat ihmisen elimistön kannalta oikeassa tasapainoisessa kokonaisuudessa, koska niistä ei ole mitään poistettu ja jos niihin ei ole mitään tarpeettomia aineita lisätty. Esim. vehnänjyvästä poistuu kolmisenkymmentä ihmiselle tärkeää vitamiinia, kivennäistä ja hivenainetta, kun siitä tehdään se valkoinen mössö, jota virheellisesti kutsutaan vehnäjauhoksi. Alkuperäisen tasapainoisen, ihmiselle oikeassa suhteessa vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita sisältävän vehnänjyvän kanssa sillä ei ole oikeastaan mitään tekemistä ja muutamat lisäaineet, jotka siihen lisätään, tekevät siitä pikemmin maalin sideaineeksi kuin vatsaan sopivan tuotteen.

 
 

Kokojyvät: Miksi vilja säilyy jyvinä ja miksi kannattaa jauhaa vain kerralla tarvittava määrä?
Juuri jauhettu kokojyväjauho - tärkeä tekijä terveydellesi
Ravinnon ja terveyden tai sairauden yhteys
Viljan surullinen matka täysjyvästä tyhjäksi jauhoksi
Parhaat luonnolliset vitamiini-, kivennäis- ja hivenainelähteet kehollesi
Ravinto ja lääketiede
Et ole ainoastaan sitä mitä syöt!
Osttiroler-viljamyllyt koti- ja ammattikäyttöön
 
 
ENERGIANSÄÄSTÖ OY
Jantoniementie 167, 08350 LOHJA
[Suomi / Finland]
019-338164 / 0500-316119
aro@energian.net

POSTILOMAKE